torstai 28. toukokuuta 2015

Äiti on väsynyt

Joskus uuvuttaa, joskus ei vaan jaksa. Äiti on vähän väsynyt. Väsynyt siivoamaan. Voi tätä loputonta työmaata. Väsynyt juoksemaan perässä ja kieltämään. Väsynyt tappelemaan kaikesta. Väsynyt itseensä. Väsynyt olemaan väsynyt. Niin väsynyt ettei edes unta saa. Tai jopa niin väsynyt että on pakko purkaa tuntoja blogiin. Puhelimella. Kello puoli kaksi yöllä. Toivon suuresti että tämä väsymys ei ole ikuista.

Kun on tarpeeksi väsynyt, alkaa sitä miettimään kaikkia omia vikojaan. Kadehtimaan muita. Miettimään että minkä takia olen muka näin väsynyt. Äidit kautta aikain ovat jaksaneet. Miksen minäkin. Huomaamattani olen esimerkiksi alkanut jättää taas syömisen väliin. Voi olla että uupumus johtuu myös siitä. Stressaa ja ahdistaa kaikki mahdollinen. Viikonloppuna reissuun ja ylppäreihin. Ihanaa tottakai nähdä ihmisiä mutta kun se mekkoon ahtautuminen. Huhhuh. Sieltä se taas nostaa päätään, järjetön ahdistus kroppaansa kohtaan. Toivoin suuresti että näistä oloista oltaisiin päästy eroon.

Joskus sitä vain ei jaksaisi. Onneksi mulla on maailman ihanimmat ihmiset ympärillä. Ihmiset jotka ymmärtät, kuuntelevat ja kannustavat. Ne sellaiset parhaat mahdolliset. Kai tämä uupumus joskud hellittää, menee pois. Pitäisi vain ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen, se on mahdotonta. Pitäisi käsittää että täydellisyyteen pyrkiminen ei kannata. Jokainen on täydellinen omalla epätäydellisellä tavallaan. Kunnioitetaan itseämme. Ja ennenkaikkea rakastetaan. Sehän se on se hankalin osa.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Elossa tai jotain sinne päin

Empäs ole kerennyt juuri koneelle istahtaa viime aikoina. On niin paljon kaikkea. Lähinnä kotitöitä, on muuten loputon suo tämä kodin "siistinä" pitäminen. Myön tuo mukula kasvaa. Jos joskus sanoin että ompas riiviö niin hohhoijaa, nythän se vasta riiviö onkin. Kaikkialle on mentävä, kaikki on saatava käteen ja suuhun. Jos otat sen pois, voi sitä loukkaantumisen määrää! Meillä siis asuu pieni mielensäpahoittaja.


Kuvat ovat nyt todella kauniita mutta empä edes omista mitään kuvan muokkaus ohjelmaa koneella, saati sitten motivaatiota ruveta näpertää sellaisen kanssa.


Kyllä meillä tapellaan joka asiasta nykyään. Pukemisesta, vaipan vaihdosta, syömisestä, nukkumisesta. Varsinkin nukkumisesta. Meillä ei ole koskaan nukuttu kunnollisia päiväunia. Meidän päivärytmikin on keikahtanut siihen että neiti saattaa mennä nukkumaan vasta puolen yön aikoihin. Hyvällä tuurilla kymmeneltä, sekin on todella hyvää tuuria.


Jottei nyt menisi ihan vaan valittamiseksi koko homma niin täytyy kyllä sanoa että onneksi mulla on maailman ihanimpia ystäviä!  Ja huomenna MahtiMutsit tulevat kylään! Täytyypäs viellä mainitan että olen löytänyt uudestaan myös hölkkäämisen ilon. Kun oikein kiristää ja harmittaa on ihanaa lähteä hölkälle. Ajatukset tuulettuu. Sen jälkeen jaksaa taas. 

Operaatio laihdutus on jäänyt taas vähän taustalle, kuka sitä nyt jaksaa miettiä mitä syö kun on niin paljon kaikkea. Tai no varmasti joku jaksaa. Minä nyt vaan en veny joka suuntaan. 


Käytiin eilen ihanan Nooran kanssa piknikillä. Miiukin pääsi ensimmäistä kertaa rannalle. Maistelemaan hiekkaa. Sitähän laitettiinkin sitten suuhun joka välissä. Mutta nyt alkaa typy hermostumaan kävelytuolissaan joten jätetään loput jutut toiselle kertaa.  Täällä odottaa myös pyykit ja imuri joten ei auta! 


Kuulumisiin.