torstai 25. syyskuuta 2014

Unettomia öitä

Aika menee ihan kauhean nopeasti nykyään. Uskomatonta että neitokaisemme on jo kolme viikkoinen! Vastahan olin ihan valtava!


Taisin painaa kunnioitettavat 85 kiloa tuossa kuvassa. 153 senttiselle ihmiselle se on aika huima määrä massaa. Toissapäivänä kun kävimme porukoilla kävin vaaàlla ja ilokseni sieltä kurkkasi takaisin luku joka alkoi kutosella! 69,2 kiloa, Että siitä vaan laskemaan,16 kiloa kolmessa viikossa!Huhhuh,kun vaaka näyttää lukua joka alkaa vitosella olen erittäin tyytyväinen!


Siinä on meidän pikku tissitakiainen. Äidin ja isin rakas! Ja mummojen tottakai, varsinkin niiden! 

Ja sitten vähän ikävämpiä kuulumisia... Aloitin tänään siis antibioottikuurin, diagnoosi, rintatulehdus. Ah autuutta ja voi vitutusta. Antibioottitabletitikin on aika nannaa, maistuu siltä miltä kissan pissa haisee! Eilen siis makasin koko päivän kuumeen kourissa sängyssä, tänään olo on jo hieman inhimillisempi. Tosin väsymys on aikamoinen, en ole saanut nukuttua kunnolla koska pikku neiti on ollut niin levoton. Viime yönäkin huudettiin kaksi tuntia putkeen, siinä itki loppujen lopuksi sekä äiti että lapsi kun äidiltä loppui rauhoittelu keinot. Onneksi viimein nukahdettiin. Pisin pätkä mitä nukuttiin yhteen menoon taisi olla 1,5 tuntia. Todellakin toivon että tänä yönä nukuttaisiin hyvin!

 Kämppä on kuin räjähdyksen jäljiltä... Pitäisi siivota ja pestä pyykkiä mutta ehkä jätän sen huomiseen! Tässä onkin tulossa toiminnan täyteinen viikonloppu, täytyy suunnitella ristiäisiä ja minun isi täyttää pyöreitä, Tiedossa on siis 50-vuotis paardit, jeeei, mitäköhän sinnekkin laittaa päälleen?

maanantai 22. syyskuuta 2014

Vauva-arkea ja uudet rattaat

Pitkästä pitkästä aikaa pääsin koneen äärelle! Neiti ainakin vielä nukkuu joten äitiotuksella on hetki omaa aikaa. Mieskin on kaupassa tulevan kummisedän kanssa.



Neitokainen edustaa.. Tullut äitiinsä, ei osaa olla ihmisiksi kun jossain on kamera. Tämä kuva on kuitenkin omalta kohdalta poikkeus, tässä oon osannut jopa hymyillä.

 Meidän vauva arkihan siis on alkanut todella hyvin, musta on ihanaa olla kotona pienen kanssa. Mitään suurempia ongelmia ei ole tullut ja vaikka tulisikin, on meillä kaksi mummoa joilta kysyä neuvoa!

Yöllä herätään syömään kaksi kertaa, tosin silloin olisi kaikkein paras heki katsella maailmaa. Kyllä, silloin 3-4 aikaan kun äiti on todella väsynyt. Silloin saattaa vähän itkettääkkin, päivällä on niin rauhallinen tyttö.


Ihan uskomatonta että keskiviikkona neiti on jo kolme viikkoinen! Aika menee kyllä niin nopeaan. On se vaan niin äidin ja isin pieni prinsessa!


Tässä ollaan lempipuuhassa, nukkumassa. Alkuun nukuttiin äidin ja isin sängyssä mutta nyt on aina alkuyöstä nukuttu omassa sängyssä. Yösyötön jälkeen, jos äiti siis on vielä hereillä, yritetään aina mennä takaisin omaan sänkyyn nukkumaan. Aika usein kuitenkin aamulla on käärö kainalossa kun molemmat ollaan nukahdettu.


Ollaan ulkoiltu ahkerasti nyt kun on vielä ilmoja siihen. Tänään on oikein syksyinen sadesää joten odottelen sitä että sade lakkaisi ja käytäisiin sitten edes vähän ulkoilemassa! Kuvassa on orava vauva jonka bongasimme Even kanssa toissapäivänä kun lähdettiin kävelylle. Oli kyllä niin suloinen otus! Tuli ihan lähelle ja tuijotteli meitä.


Tänään kävimme lastentarvike liikkeessä... Tarkoitus oli ostaa amme. Mukaanhan tarttui siiskin myös cityvaunut, sadesuoja rattaisiin, lämpöpussi noihin uusiin rattaisiin, amme ja kunnon tumput. Vaunut ovat pienet ja näppärät ja bonus puoli niissä on että meidän turvakaukalon saa niihin kiinni! Eikä hintaakaan ollut rattailla kuin 119e. Ei siis mielestäni paha ollenkaan. Nyt onkin siis vaunut joiden kanssa voi lähteä kaupoille ja jotka otetaan mukaan keski-suomeen kun lähdetään sukuloimaan. Meidän lenkki rattaat kun ovat niin valtavat että eivät mahdu mm. hissiin eivätkä parvekkeelle! Näitä uusia voi pitää parvekkeella silloin kun eivät ole käytössä! Olen oikein tyytyväinen!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Ensi askeleemme perheenä

Tiistai aamuna siiskin herätessäni rupesi sydän pompottamaan, onko tämä nyt sitä lapsivettä? Muutaman tunnin tilannetta seurailtuani (vettä siis tihkutti ihan vähän) soitin sitten koksiin ja sain käskyn tulla näytille sen päivän aikana. Soittelin sittten miehelle että käydään kääntymässä Kotkassa, ei supistele tai mitään joten varmaankin yöksi vielä kotiin.  Noh, käytiin tarkastuksessa ja verikokeen jälkeen loputkin lapsivedestä sitten loiskahti lattialle. Sitten alkoivat supistukset. Sinne siis jäätiin yöksi osastolle. Ville pääsi onneksi yöksi Kotkassa asuville ystävillemme! 

Puolilta öin supistukset olivat jo niin kovia että pääsin synnytyssalin puolelle ja hälyytin Villen paikalle. Siinä sitten laitettiin epiduraali ja saimme toisenkin sängyn saliin jotta Villekin pääsi nukkumaan. Siunattu epiduraali, sain nukuttua melko hyvin koko yön!

Aamulla päästiinkin sitten tositoimiin, ja vartin (olin ihan ihmeissäni, niinkö nopeasti se kävi) ponnistamisen jälkeen klo 9.59 sain syliini meidän pienen prinsessamme. Kokoa tytöllä oli 52 cm ja painoa 3980 grammaa. Minusta tuli äiti. Villestä isä. Olimme perhe! Voi sitä onnea!

Synnytys meni muuten ihan hyvin, mutta menetin aika paljon verta, 2 litraa. Siitä seurasi tikkauksen aikana alkanut horkka joka kestikin yli tunnin. Tämän aikaa isi sai pitää neitiä sylissä, tärisin niin kovasti että vauvakin valui rinnalta. Makasinkin sitten lämpöpeiton alla tovin jos toisenkin, aika pihalla asioista. 


Osastolla oltiinkin sitten Lauantaihin asti. Kuinka ihanaa olikaan tulla kotiin! Oma koti on paras! Varsinkin kun Ville oli siivonnut ja kaikkea! Ruokaakaan ei minun tarvinnut tehdä, mies hoiti sen tänäänkin! Kerkesi kyllä tulla niin kauhea ikävä Villeäkin siellä, oli aivan ihanaa pääsä taas rakkaan viereen nukkumaan!


Siinä nukutaan ensimmäistä kertaa omassa sängyssä! Yöllä koitin neidin sinne nukuttaa mutta viereenhän toinen sitten loppujen lopuksi jäi, kitinä alkoi heti kun laitoin neidin omaan sänkyyn.


Tänään sitten oleiltiin sitterissä, siinä napitetaan aika tomeran näköisenä maailmaa. On tuo kyllä niin maailman suloisin pieni <3

Tänään tutustuttiin myös tuttipulloon, isikin sai syöttää toista. Myös tutti otettiin käyttöön. On kyllä niin rauhallinen tapaus, ei paljoa turhia känise.
Tänään kävi tyttöä katsomassa isovanhemmat sekä täti, setä ja enot. Myös isomummo tuli kyläilemään. Musta oli aivan ihanaa kun oli paljon ihmisä hyörimässä, neitikin oli melko rauhallinen koko ajan. On se silti ihanaa olla perheen kesken! Sana perhe on saanut nyt aivan uuden merkityksen. Onnellinen äiti kiittää ja kuittaa!

maanantai 1. syyskuuta 2014

#kutsumua

Instagramissa ja Facebookissa leviää kutsumua, kiusaamisen vastainen kampanja. Mun mielestä aivan ihana juttu! Idea on siis se, että kirjoitetaan kaksi sanaa, toinen sellainen joksi sua yritetään lokeroida ja toinen sellainen millaisena haluaisit muiden näkevän sinut. Näin nuorena, ja vielä nuoremman näköisenä, mun lokerot ovat siis teiniäiti ja sossupummi. Varmasti on ihmisä jotka musta näin ajattelevat, onhan mun ainoat tulot tällä hetkellä kelasta. Nuori äiti, ei enää mikään teini, on se minkälsisena haluaisin että mut nähdään. Tottakai olin teini ennen raskautta, mutta oon kasvanut henkisesti todella paljon näiden kuukausien aikana. Olen siis nuori aikuinen joka perustaa perheen jo nyt. 


Sitten toisiin asioihin, laskettuaika on tällä viikolla, lauantaina. En kestä enää tätä odotusta, mitä sitä pitäisi tehdä jotta pikkukaveri päättäisi tulla jo vähän aijemmin maailmaan? Sairaalakassikin on jo valmiina, en tahtoisi siis hoputtaa neitiä, mutta äiti olisi jo valmis toimintaan!

Hassua sinänsä, ajattelin että olisin aivan hermona näin loppuraskaudesta, pelkäisin ihan hulluna synnytystä, mutta ei. Olo on vain niin valmis kuin mahdollista. En jaksa jotenkin jännittää, olo on niin tukala että olisi oikein toivottavaa päästä synnyttämään jo vaikka tänään!

Kuvassa on erittäin hehkeä minä, meikitön kuten yleensäkkin. Kuva taitaa olla sunnuntailta, olimme menossa Villen porukoille. Iski kamala vaatekriisi, en mahdu mihinkään vaatteisiini... Legginseissä  on reikiä eivätkä ne yltä kuin puoleen mahaan. Mikään paita ei ole riittävän pitkä peittämään pyllyä, eikä mikään takki mene kiinni. Tsemppaan itseäni, että kohta ei ole enää tätä mahaa, kohta on vauva!


Täytyypä vielä sanoa että on tuo ihana tuo mun mies. Se tuli töistä kotiin ja toi Angelasta ruokaa.Grillipihvi, nam! Kyllä se tuntee mut hyvin! Minun rakas!