maanantai 28. huhtikuuta 2014

Peukut pystyyn ja sormet ristiin

Huolellisena ja tunnollisena abina mun viimeinen koe on huomenna. Kyseessä on musiikin kuuntelukoe.. Vähän kammottaa, koko mun valmistuminen on tästä yhdestä kokeesta kiinni... Voisin puolustella itseäni, lyhyt matikka, mutta ihan oma syy, ajattelemattomuutta ja laiskuutta.. Huhhuh, viimeinen kiri siis huomenna ja sitten se olisi ohi! Lukio, mun elämäni parasta ja kamalinta aikaa.


Ville oli aivan ihana ja toi mulle tuollaisen suklaasydämen kun tuli töistä, ei voi muuta sanoa kuin että aivan ihana mies! Tämä on ollut muutenkin mukava päivä, sovittiin eilen että tehtäisiin jotain kivaa tänään kahdestaan ja meidän kiva olikin sitten pieni iltalenkki, Veturiin ja takaisin.


Käytiin sitten Veturissa syömässä Mariossa, on meidän luottopaikka, aivan ihanaa ruokaa! Taas oli kova valinnan vaikeus lasagnen ja kanapastan välillä mutta päädyin kanapastaan. Olen kauhean tylsä mitä tulee ulkona syömiseen, en uskalla maistaa uutta vaan mulla on aina se yksi tietty, tuttu ja turvallinen ruoka jota tilaa. Aina. Joka kerta.


Mulla tulee pitkään kävellessä kantapäät todella kipeiksi ja kaupassa oli pakko istua lattialle. Muutenkin kaupassa saattaa tulla todella huono olo niin että on päästävä istualteen tai edes kyykkyyn. Lapset tuijottivat kovasti kun leiriydyin siihen lattialle.. Hyvää mallia kaikille!


Harmittaa etten ottanut kuvia kävelymatkalta! Oli ihanaa kun puut jo vihersivät ja oikaistiin sitten aivan ihanaa metsäreittiä takaisinpäin tullessa. Sitä nostalgian määrää, tuli mieleen kaikki ne kerrat kun hypimme keppihevosten kanssa tai ilman niitä metsässä kavereiden kanssa. Tuli kauhean vanha olo.. Tätä tämä on aina mulle tämä kevät, nostalgiaa ja haikeutta. Tajuan aina uudestaan sen kuinka paljon aikaa viime keväästä onkaan kulunut ja kuinka kaikkia niitä hienoja hetkiä menneisyydestä ei saa koskaan takaisin! Liekö niin hienoja kuitenkaan, aika kultaa muistot, niinhän sitä sanotaan.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kotona on paras

Eilen en jaksanut enää kirjoittaa illalla kun tultiin sen verran myöhään kotiin muodin yöstä, täytyy vaan sanoa että oli niin kuiva meno Kouvolassa ainakin siihen aikaan kun me menimme paikalle että ei huhhuh, täysin turha tapahtuma. Kojuja oli vain yksi ja tuttuja ei melkein yhtään...



 Tässä on aamun tulos, innostuin siivoamaaan. Ja löysin viisi, VIISI, muovipussillista tölkkejä ja pulloja... Huhhuh! Huomaa kyllä että tässä taloudessa on limsa maistunut. Sitä tosin ei ole pitkään aikaan enää ostettu, näin viikonlopun kunniaksi Ville osti kaksi pulloa mutta taitaa seuraavat limsat tulla vasta ensi viikonloppuna.


Olin jopa niin reipas että pyykkäsin! Muistin jopa ostaa huuhteluaineen, vihdoin viimein, joskin se ostettiin vasta illemmalla joten näihin pyykkeihin se ei vaikuttanut mitenkään. Kateellisena pyykkäsin Villen kivan värisiä paitoja, miksi mulla ei ole noin ihanan värisiä vaatekappaleita? Viikkasin myös tummat pyykit pois narulta ja kartoitin reikä tilannetta... Kaikissa mun hyvissä mustissa peruspaidoissa on reikä! Miten se on mahdollista? Enkä tietenkään voi heittää niitä vaatteita pois koska ei mulla ole aikaa/innostusta lähteä shoppailemaan uusia vaatteita. Ehkä kukaan ei huomaa niitä reikiä... Äiti, ymmärrän sua taas entistäkin paremmin!


Siivosin keittiönkin kunnolla, kaikki oikein kiilsi! Kunnes tuli seuraavan kerran nälkä ja muruset lainehti taas pöydällä.. Loputon työmaa! Illemmalla äiti ja Elli tuli koirien kanssa käymään ja katsottiin mun ylppäri juttuja, pitäisi ehkä hommata verhot tänne kämppään ja kaikkea pientä mukavaa.. Luultavimmin ylppärit ovat siis meidän luukussa. Sitten Santeri tuli meille ja vähän viellä myöhemmin Noora ja Timo tuli käymään.



Nämä kuvat ovatkin sitten jo tältä päivältä! Joo, nähtiin kaupassa tollasia aakkos ranskalaisia ja oli pakko ostaa, oli ihan hauskoja, kirjaimista sai väännettyä vaikka mitä (hehheh!) ja niistä oli iloa meille "melkein aikuisille" pitkään.



Tässä Villen masu ja karvamattokuviointi. Koska laitoin kuvan Villen masusta, on alla kuva myös omasta, on se iso! Ruoka on maistunut mutta kyllä tosta jo ehkä huomaa että kyseessä ei ole pelkästään ruuasta johtuva lihavuus! 


Nyt odotellaan että Jaakko ja Jenna tulee kyläilemään! Ja toivotaan että huomenna jaksaisi tehdä jopa jotain järkevää!

torstai 24. huhtikuuta 2014

Onnellisia päiviä

Tänään käytiin Kotkassa rakenneultrassa. Oli jännittävä reissu! Pikkuisella oli kaikki hyvin, paitsi että reisiluu oli hiukan lyhyehkö. Ihmekös tuo kun äipän puolelta tulee kääpiögeenejä! (anteeksi äiti, mutta niin se vain on) Saatiin siis kahden viikon päähän aika kasvu kontrolliin. Ja ainiin, pikkuruinenhan on siis tyttö. Ainakin näin meille lottosi ultratäti. Pikkuisen asento oli aika hankala joten ensin emme meinanneet saada ollenkaan vastausta sukupuolesta. Lopulta kuului kuitenkin tuomio; erittäin ovela poika taikkas sitten tyttö, aika varmasti tyttö! 
Nähtiin Kotkassa Villen entinen luokkatoveri ja käytiin nopsaan kyläilemässä. Sieltä löytyi tälläinen söpöliini! Yleensä en käärmeistä tykkää mutta täytyy sanoa että tämä yksilö oli tosi suloinen! Toverilla oli pituutta hieman yli metri, ei siis mikään ihan pieni matelija. Ville oli innoissaan tästä kaverista!


 Postausta kootaan, tottakai, teen voimin. Hyvin on äiti kouluttanut tyttärensä! Kuvassa myös (hehheh) kuvia pienestä, sekä vanhoja, että uusia. Harmi että ei saatu yhtään uutta kokovartalokuvaa pienestä, kehyksiin jää siis vanha, ensimmäisessä ultrassa helmikuussa otettu kuva!


Tässä on vielä vähän parempaa kuvaa. Alemmassa kuvassa on nöpönenästä uusi, tänään saatu sivuprofiili. Kasvojaan ei tyttö meinannut suostua näyttämään vaan piteli melkein koko ajan ujosti käsiä kasvojen edessä. Ylempi kuva on helmikuussa saatu ensimmäinen kuva meidän pienestä, oli se vain hieno hetki silloin! 

Kun tultiin ultrasta kotiin oli pakko huilia hetki sohvalla mutta nyt virtaa riittää ja olenkin purkanut sitä keittiöön. Nyt on jo melkein siistiä! Imuriin pitäisi vielä malttaa tarttua! Toisaalta kyllähän sitä huomennakin ehtii! Olenhan tänään sentään saanut pestyä yhden koneellisen pyykkiä ja ripustin kuivumaankin jo! 


keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Mun aika on muovailuvahaa

Joo mulla tosiaankin on aikaa. Paljon aikaa miettiä kaikkea turhaa ja tarpeetonta. Se ei oo koskaan sopinu mulle, on helppo eksyä omaan mieleensä ja pakoteitä on sillon vaan yksi. Täytyy hyväksyä asiat, kuka minä olen ja mitä minä teen täällä. Täytyy hyväksyä kaikki valinnat mitä olen tehnyt silloin ja nyt. Tärkeintähän on kuitenkin se, että pystyy elämään itsensä ja omien valintojensa kanssa.
Teksti ei todellakaan tarkoita että katuisin kaikkein suurinta ja tärkeintä valintaani ikinä. Ei, tämä valinta teki minusta kokonaisen. Sanotaan vaikka näin että olin eksynyt, hakoteillä itseni kanssa. Uitiin syvissä ja tummissa vesissä, oli harvoin kahta hyvää päivää peräkkäin. Kaikki tuntui turhalta, opiskelu oli pakkopullaa. Olin epätoivoinen itseni kanssa. Onneksi Ville kesti sen rinnallani, tiedän että se oli vaikeaa hänellekkin.
Nyt aurinko paistaa taas, olen oikeasti onnellinen. Meistä tulee perhe ja minusta tulee äiti. Mahan asukki teki minusta jälleen kokonaisen.

 Maisemia joululomalta, sää kuvasi hyvin silloista mielentilaanikin. Alla matikankirjoituksiin lukua... Selvisin kuitenkin siitäkin!


Kaiken kaikkiaan elämä on taas elämisen arvoista. Huomenna on jännä päivä sillä silloin selviää masun asukin sukupuoli! Sillä ei ole mitään väliä, äidin oma mussukka sieltä kuitenkin tulee. 

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Helpotuksen huokaus

Päästin todellakin helpotuksen huokauksen lähettäessäni sunnuntaina historian tehtävät opettajalle! Jeee enää musiikin koe ja tämäkin abi on onnellinen abi!  Tänäänkinb olen onnellinen abi koska ollaan menossa kavereitten kanssa kahville! Kaikkein pelottavin ajatus on ollut nyt se että jään ihan yksin koska elämäntilanne on täysin erilainen kuin muilla ja sen takia olen aina niin yli innoissani kun olisi tarkoitus ihmisiten kanssa näkyillä! Sitä ei voi tarpeeksi korostaa kuinka tärkeitä te ihmiset olette minulle<3 Jos sitä vaikka lähtisi terassille aurinkoon kahvittelemaan!


Siinä pari kuvaa viime kesältä <3 Toivottavasti tästä tulevasta terassikaudesta tulee yhtä mukava! Toki ilman sitä alkoholia! Näihin kuviin näihin tunnelmiin !

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Jospas nyt

Kauan olen jo suunnitellut tämän blogin aloittamista, koskaan vaan ei tuntuisi olevan aikaa. No, nythän sitä ehkä olisi ja koska omistan nykyään jopa kameran, voisi tämä jopa toimia. Blogissa siis aivan normaalia elämää, juttua odotusajastani ja luultavasti ylppäreistä. Oma äitini on ekomamma joten minustakin luultavasti sellainen tulee! Ei nyt täysin eko, mutta kuitenkin niin eko kuin vain on mahdollista. 

Tässä meidän Pura-tuttipullot, ei sisällä muovia! Ja kaunis sotku takana... 

Olen tällä hetkellä aika innoissani tästä blogi hommasta, toivotaan vaan että into riittää!