keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Tulispas jo syksy

Siitäpäs on taas vierähtäny tovi kun oon viimeksi käynyt kirjottelemassa tänne. En edes muista että mitä kaikkea tässä on tapahtunu. Ajattelin että nyt olis hyvä hetki hengähtää ja kasailla vähän ajatuksia, Villekin lähti harrastukseensa niin saan (taas vaihteeksi) viettää hetken itsekseni. En siis valita, jokainen valitsee itse oman helvettinsä, niin se isi joskus sanoi, ja huomaankin nyt kuinka oikeassa hän oli. Uskomatonta, isi on sittenkin viisas mies! Mun oma helvetti on siis yksinäisyys. Olen yksinäinen mutten tee asialle mitään. En pidä ihmisiin yhteyttä. Se on liian vaativaa, jo tämä hetki tässä vie tarpeeksi voimia, en vain jaksa ihmisiä lähelläni. On tietysti myös päiviä jolloin olen oikeasti sosiaalinen. Jos joku siis on ihmetellyt miksi musta ei ole kuulunut mitään, niin ihan vain siksi että en ole jaksanut. Olen pahoillani siitä. 


Vähän iloisempiin asioihin! Posti siis toi vihdoin viimein, tosin jo alkukuusta, meidän rattaat! Voi että olin innoissani! Rattaat ovat kuitenkin todella suuret, ei puhettakaan että mahtuisivat hissiin. Pyörävarastoon ne on laitettava säilytykseen. Ne ovat jopa kokoon taitettuina valtavat! Pyörittelen tässä siis ajatusta toisistakin rattaista. Sellaisita pienistä jotka mahtuvat kivasti autoon ja vaikkapa tuonne meidän parvekkeelle. Nuo toiset olisivat sitten lenkkeilyrattaat! Rattaiden lähettäjä oli laittanut mukaan vauvanvaatteitakin! Saatiin punainen toppapuku ekaksi talveksi ja ihana mekko sekä vielä joitakin muita vaatekappaleita. Sekä nuo kengät. Onko mitään suloisempaa kuin vauvojen kengät! Rakastuin täyttäpäätä noihin, nyt on neidillä asialliset popot!


Meilläpäin on käynyt ihmisiä, minä harvemmin poistun asunnosta. Villen sisko Elina on käynyt pari kertaa nyt kun viettää kesää täällä Kouvolan seudulla. Elina oli ihana ja toi tullessaan Arnoldsista donitseja ja mulle vielä smoothien! Ai että!


Siinä on mun uudet popot. Noihin mahtuu räpylä vielä illallakin, ostettiin varmuuden vuoksi kokoa isommat kuin yleensä. Huomaa ehkä että tuo seepra on se mun juttu kun kuosia on kaikkialla. Tykkään noista niin kovin! Rakastuin tuohon malliin muutama vuotta sitten kun sain pikkuveljen vanhat kengät käyttöön. Ne olivat niin ihanat ja olen viime kesänäkin etsinyt noita tuollaisia ja nyt tärppäsi! Ja vieläpä aikuisten puolelta! Yleensä siis shoppailen kenkiä lastenosastolta..


Oltiin viime? viikonloppuna mökillä. Ai että oli ihanaa. Sielä se yhdessäolo on jotain muuta kuin kotona. Uitiin paljon ja saunottiin, ja sain todeta että bikinin yläosa, joka on tänä kesänä ostettu, ei enää mulle mahdu. Huoh. Pitäisi muutenkin käydä shoppailemassa alusvaatteita yms. mutta ei oikein innosta näillä keleillä ja tällä vartalolla.


Tämä helle.. Se on ollut ihan kamalaa! Siispä viime viikolla olin paljon rannalla, mikä on sinänsä ihme, viime kesänä kävin kerran julkisella rannalla ja se riitti mulle. Ollaan siis Suskin ja Sampan kanssa käyty muutamana iltana uimassa eväitten kera. Olen myös saanut uuden mammakaverin ja ollaan Milkankin kanssa käyty rantsussa. Jaakon ja Jennankin kanssa ollaan rannalla viihdytty. Siellä me Jennan kanssa ollaan kelluskeltu mahat pystyssä. Paloin myös, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, auringossa. Masu paloi ihan punaiseksi, samoin tissit. Siinä sitten kiroilin etten käyttänyt aurinkorasvaa ja lotrasin after sun-voidetta. Tuosta viisastuneena ollaankin sitten oleiltu rannallakin aina varjossa.


Käytiin maanantaina äiskän kanssa viemässä Elli serkulle Tampereelle ja samalla sitten käytiin Ikeassa. Oli aika tukalaa ison vatsan vuoksi, mä siis aikalailla vaelsin vaan penkiltä seuraavalle. Oli sellainen pienen pudjetin reissu, mikä oli ihan hyvä, muuten mukaaan olisi tarttunut vaikka mitä! Nytkään en tyhjin käsin lähtenyt. Ostin kaksi tyynyä pilalle menneiden tilalle ja sitten sisustustarroja. Rakastuin täysin noihin lintuihin, aivan totaalisesti. nyt ne ovat seinällä. 

Saan tukia 13 päivä ensikuuta ja kauhulla odotan mitä kaikkea tulee osteltua. Mullakun nyt ihan kauheesti polttelis vähän sisustella... Matto ainakin tuohon välihuoneeseen ja ja sohvan haluaisin uuden myös! Täytyy maanitella tuo mies mukaan kaupoille! Kauheasti haluisin muuttaa järjestystä tms. Makkari olis kiva siirtää tuohon keskihuoneeseen. Sitten haluaisin vaihtaa tapetit olkkarista, keskihuoneesta ja nykyisestä makkarista. Tuosta meidän makuuhuoneesta kun tulee varmaankin sitten muksun huone aikoinaan. Mua kauheestti haluttais tehä asian etee nyt jo jotain..


Pitäisi tosin siivota kunnolla ennenkuin alkaa kantaa mitään uutta tavaraa sisään. Jotenkin nämä helteet on vieneet kaiken energian ja sen kyllä huomaa. Pitäisi pestä pyykkiä, tosin sitä ennen pitäisi ostaa pyykinpesuainetta. Noi vauvanvaatteetkin odottelee tuolla että pesisin ne. yyh en vaan jaksa! Tää masu vaan vie mun voimat! Enkä oo oikeesti enää kykeneväinen kumartelemaan tai mitään. Kuvassa havaittavissa missä diskotoukka sillä hetkellä on. Taitaa loppuu kohta tila sen yksiöstä. Voi juku, nytki on aika reipas neiti, touhuilee omiaan tuolla masussa. Diskotoukka lähettää paljon terkkuja kaikille ja varsinki mummoille!

Mutta nyt täytyy vähän raivata paikkoja ja yrittää mennä nukkumaa, huomenna kuitenki tapahtuu, mennään Veeran kanssa syömään ja kattomaan Jenni Vartiaista! Oon ihan super innoissani!!

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Toivepostaus; Hui olen raskaana!

Muistan vielä ihan hyvin sen päivän kun meidän maailma mullistui. Aavisteltiin sitä tosin jo edellisenä päivänä, sitä ennen en ollut edes miettinyt tuollaista vaihtoehtoa. Oireet olivat kyllä ihan selvät. Oli mahakipua, alavatsa kramppasi niin että oli pakko ottaa särkylääkettä. Rinnat olivat kipeät. Olin todella väsynyt. Mielialat vaihtelivat rankasti. Kuulostaa menkoilta. Veri vain puuttui. Käytiin sitten miehen kanssa hakemassa kaveriltani raskaustesti. Itkin koko automatkan. Ajatus lapsesta tässä elämänvaiheessa oli järkyttävä. Ja ihana. Asuimme molemmat vielä kotona, mulla koulu  oli vielä kesken, tosin onneksi jo aivan loppusuoralla. Villellä tosin oli jo vakituinen työ, mikä oli plussaa. Tottakai nämä kaikki olivat suuria asioita, mutta eniten taisin itkeä sitä jos en voisikaan pitää tätä sisälläni kasvavaa ihmettä.Se oli kaikkein pelottavin ajatus.


Tammikuussa perjantai aamuna tein sitten raskaustestin, ajoitus oli vielä saatava kohdilleen niin ettei äiti tai iskä yllättäisi, aikamoinen kuumotus oli siiskin. Tunteet olivat sekavat kun tikkuun ilmestyi heti kaksi viivaa. Varmistin monta kertaa ohjeesta, tulos tosiaan oli positiivinen. Laitoin sitten kaverilleni jonka kyydillä menin yleensä kouluun, viestiä että olen kipeä. Sitten laitoin toiselle kaverilleni viestiä ja hän tuli poikaystävänsä kanssa hakemaan minua. En voinut mennä kouluun silloin. Miehelle laitoin tottakai myöskin heti viestiä että positiivista näyttää testi. Mies taisi järkyttyä aikalailla.

Jotenkin ihan sumua tuo alkuaika, olimme molemmat aika järkyttyneitä. Mies oli aivan paniikissa, mikä on ihan ymmärrettävää. Keskustelimme vaihtoehdoista (tai no minä lähinnä itkin) ja aikalailla oli selvää molemmille että pidettäisiin masuasukki. Minulle tosin oli selvää heti alusta asti että tahdon toukan pitää, mutta olin myös valmis "uhrauksiin"  mieheni vuoksi, jos hän olisi sitä pyytänyt. Jos olisi pitänyt valita, olisin tottakai valinnut Villen, vaikka kipeää se olisi tehnyt. Onneksi en joutunut tuollaista valintaa tekemään, vaan sain molemmat.

Vanhemmille kertominen oli suuri kynnys meille. Ei minua omien porukoitteni reaktio niinkään jännittänyt, tiesin että alku järkytyksen jälkeen äiti olisi innoissaan, mikä pitikin paikkansa. Villen vanhempien reaktio jännitti meitä hieman enemmän. Sekin tosin meni todella hyvin. Meillä on siis laaja tukiverkosto, molempien vanhemmat ja sisarukset sekä vielä meidän ystäviämme. Meillä on nyt jo paljon innokkaita lastenvahteja, toivottavasti ovat innokkaasti menossa mukana myös sitten kun pikkuneiti on tullut maailmaan.

Tarkoitus oli ollut se että etsisimme yhteisen asunnon sen jälkeen kun olen valmistunut. Nyt asunnon etsintä sai hieman vauhtia, sillä olimme molemmat sitä mieltä että olisi hyvä opetella ensin asumaan sen toisen kanssa saman katon alla ennekuin meitä olisikin jo kolme. Ja hyvin onkin mennyt tämä yhdessä asuminen, molemmilla on omat hommat mitä tehdään ja ruuanlaiton kanssa vuorotellaan. Tottakai välillä tulee kinaa jostain mutta ainakin tähän mennessä on suuremmilta riidoilta vältytty.

Laskettu aika lähestyy ja asunto täyttyy vauvatavaroista. Hui! Alkaa jo hieman jänskättämään! Nyt tulevaisuus ei enää pelota niin paljoa kuin ennen. Päivä kerrallaan. Tuskin maltan silti odottaa että saan meidän prinsessan viimeinkin syliini. Neiti kun pitää jo aikamoista meteliä itsestään, on ilmeiseti kääntynyt pää alaspäin, ainakin kylkiluita on potkutellut siihen malliin jo muutaman päivän. Ollaan siis jo lähtökuopissa!




sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Perhe on pahin, tai sitten paras

Sain itteni viimein ylös tuolta sängystä niin aattelin vähän kertoa kuulumisia tässä. Tänä viikonloppuna on siis ollut Pioneerifestarit jotka itse jätin väliin. Sinänsä harmitti, Villekin kun oli siellä. Viime vuonna mun kanssa mököttämässä ja tänä vuonna innoissaan menossa Suskin ja Sampan kanssa. Ajattelin siis että menkööt rauhassa. Kyllä mä selviän yksin kotona, nyyh. 


Viikonlopun teema olis siis Netflix ja Pafucin. Kyllä, olen kipeä, jeeee, tosi kivaa. Nuhan ja kurkkukivun lisäksi oon myös kärsinyt nenäverenvuodosta. Empä sitä kauniimmin osaa muotoilla. Lauanta aamuna tuli melkein puoli tuntia verta nenästä, illalla sentään vain vartti. Oon siis onneni kukkuoloilla, niin mukavaa!


Perjantai päivä ei ollut ollenkaan niin paha, Snattu tuli meille yöksi! Suunnitelma oli se että katsotaan Bonesia koko ilta. Noh, ei sitten ihan koko iltaa voitu katsoa koska oltiin myös sosiaalisia. Jenna, Snatun ryttöystävä tuli käymään ja myöhemmin myös Juuso. Nähtiin myös Eliaa ja Joelia myöhemmin. Käytiin ostamassa pitsaa ja katsotttiin puoli neljään Bonesia. Villekin oli tosin siihen mennessä jo kerennyt kotiutua, toveri tosin meni aikalailla heti nukkumaan.

Musta oli ihan älyttömän ihanaa nähä taas Snattua. Me ollaan oltu kuin paita ja peppu ja mulla on ihan mieletön ikävä niitä aikoja. On ihan luonnollista että kasvetaan hieman eroon sisaruksista kun ruvetaan elää omaa elämää. Tosin musta tuntuu että ollaan taas lähennytty sen jälkeen kun muutin pois kotoa ja jätin Snatun hallitsemaan yksin aittaa. On se vaan niin että perhe on paras ja jos et muihin voi luottaa niin heihin aina.


Lauantaina eli eilen Jenna sitten kävi hakemassa Snatun ja jäin yksin. Yritin saada seuraa muttei se oikein onnistunut. Jotenkin alkoi ahdistaa neljän seinän sisällä kököttäminen ja lähdinkin sitten käymään keskustassa. Ajattelin että ehkäpäs keksisin jotain tekemistä. Päädyin Koffariin lukemaan kirjaa. Yksin. Näin tosin Valtterin ja Ellin. Pienet oli käyneet uimassa ja tulivat katsomaan vanhaa siskoaan koffariin. Tarjosin toisille sitten limsat ja istuskeltiin hetki siinä. Oli ihana nähdä niitäkin apinoita. Kyllä se perhe vaan on paras. Kun sitten jäin taas yksin luin viellä hetken ja lähdin sitten kotiin. Tuli niin hölmö olo, siellä mä istuin yksin melkein kolme tuntia. Paniikkikohtauksen pukatessa (syy, selvittämätön) lähdin sitten vaappumaan kotia kohti. Noh, tulipahan harrastettua vähän liikuntaa.

Äsken Ville lähti Suskille ja Samulille tekemään ruokaa. Mä en jaksanu lähteä, ei vaan huvittanut. Jos sitä vaik menis takas sänkyy ja toivois huomiseks parempaa mieltä ja oloa.


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Maailman mahtavin hankinta

Viikko alkoi siten että Ville kävi työterveyslääkärillä hakemassa kahden päivän saikun. Raukka parka, oli sunnuntaina ihan kipeä. Diagnoosi oli "akuutti ylähengitystien infektio" tai jotain sinne päin. Nyt mulla on koko ajan sellanen olo että sattuu kurkkuun, tuun  aivan varmasti kipeeks. Toivotaan parasta, Ville tarjoutui jo nukkumaan sohvalla mutta en oikein osaa nukkuu ilman sitä ja muutenkin, tuun kipeeksi sitten jos olen tullakseen.

Maanantaina käytiin myös ostamassa meille uusi telkkari. 50 tuumanen sonyn telkkari. On se ihana!  Vanha telkkari näyttää niiiin kauhean pieneltä verrattuna tuohon uuteen. Oli oikea nautinto katsoa Bonesia eilen illalla, kuva oli niin hyvä ja näin lukea kaikki tekstit.



 Toivottavasti Snattu pääsee viikonloppuna meille yöksi, Ville kun menee Pioneereihin ja itse jätän väliin tällä kertaa. Voidaan sitten katsoa Bonesia yhdessä, ei, meillä ei taida olla tällä hetkellä juuri muuta elämää kuin tuo sarja.


Tänään käytiin neuvolassa. Kaikki oli hyvin ja painonnousukin oli nyt hillitympää. Aika hurjia lukemia se vaaka näytti kuitenkin. Neuvolan jälkeen Eve tuli meille, lahnattiin sohvalla ja istuskeltiin aina välillä ulkona. Muisteltiin vanhoja ja tultiin siihen lopputulokseen että sekaisin ollaan molemmat. Kaikkea sitä onkin tullut tehtyä.


Käytiin tänään sitten vielä Suskin ja Sampan kanssa Three Wingsissä syömässä. Uusi rakkaus, pekonimaustevoi. Otin siis lehtipihvin, yllätys sinänsä. Ruoka oli todella hyvää! Nyt pojat istuu sohvalla ja katsoo jalkapalloa, on aika hyvä peli ilmeisesti, sen verran iloisilta kuulostavat. Itse taidan vetäytyä makkariin suihkun kautta lukemaan kirjaa, en edes muistanut kuinka hyvä voi olla fantasiakirja! Ehkäpä sitä tulisi jopa tartuttua siihen piirustusvihkoon kirjojen innoittamana!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Pitkästä aikaa

Ohhoh, niin paljon kaikkean tapahtunut taas etten ole oikein kerennyt kirjoitella. Oikeastaan en vain ole saanut aikaiseksi kun siivosin koneen pois keittiön pöydältä... Noh mutta, nyt päivittelenkin oikein kunnolla näitä kuulumisia! Viime aikoina henkinen väsymys on vaihtunut vain fyysiseen. Olen paljon pirteämpi enkä jaksa synkistellä, niin paljon on tapahtumassa, niin suuria asioita että turhaan niitä suu mutrulla seuraa. 

Päiviäni ovat piristäneet monet ihmiset, kiitos Snatulle, rakkaalle pikkuveikalle, että oot käynyt nyt usein kyläilemässä. Ollaan katsottu siis Snatun kanssa netflixistä Bones-nimistä sarjaa johon ollaan molemmat ihan koukussa! Snatuu myös toi Ikeasta vauvalle tuliaiseksi ihanan panda pehmon! 


Kyllä, meillä on vihdoinkin verhot! Kauan siinä kesti! Tästä voin kiittää Sorppaa joka tuli vähän potkimaan muhun vauhtia ja laittamaan ne verhot, itse kun en ylttänyt edes jakkaran kanssa. Nyt on keittiössä, olkkarissa ja välihuoneessa verhot! Jippii!



Team Karppa (Kara ja Sorppa) jäikin meille sitten yöksi ja oli tosi kivaa. Kuvassa on mun ja Sorpan juomat, mulla (yllätys sinänsä) ananas-porkkana mehua ja Sorpalla mehumaitoa, maku taisi olla persikka tai joku vastaava. Oli niin iloisen väriset kaverukset nuo lasit että oli pakko ottaa kuva! Meillä olikin sitten tosi mukavaa yhdessä, pojat lähtivät ajelemaan ja me jäätiin Sorpan kanssa pitämään teetä ja sympatiaa ilta. Niitä olinkin kaivannut.

Lauantaina vietiin Kara ja Sorppa Kotkaan ja käytiin serkkuni valmistujaisissa. Illalla Ville lähti katsomaan Sampan kanssa jalkapalloa ja mä lähdinkin sitten Jaakon ja Jennan kanssa ajelemaan, päädyttiin Korian ABC:lle juomaan kahvit. Oli tosi kivaa silloinkin! Ja sunnuntaina... Voi herranjumala, nukuttiin Villen kanssa iltapäivä viiteen. Noh, Ville oli tosin kotiutunut vasta neljän aikoihin, mutta silti. En ole koskaan nukkunut niin pitkään!


Kuvassa mahtava masu tällä hetkellä. En yhtään ihmettele että ihmiset kyselevät että saanko kaksoset. On se iso. Se on niin iso että henkkamaukan mammatopit tuppaavat jäädä lyhyiksi jo nyt. Ei siis puhettakaan siitä että pukeutuisn kivasti, laitan päälleni sellaisia kaapuja jotka mahtuvat... En kuitenkaan raaski ostaa mammavaatteita, tulisi aika kalliiksi. Eihän tässä edes ole enää kauaa laskettuun aikaan, niin yritän pärjätä näillä mitä mulla nyt on.

Kävin tässä eräs päivä Katin kanssa kahvilla. Oli tosi ihanaa nähdä Katia taas, pitkästä aikaa. Päädyttiinkin sitten vielä koffarista meille hypistelemään vauvan vaatteita. Voi että, on mulla vaan ihania ystäviä!


Tänään käytiin katsomassa Ellin kaverin minipossua. Se oli tosi suloinen otus. Ellin kavereilla on nyt joku ihme trendi, minipossut. Jo kahdella tytöllä on oma possu, tottakai Ellikin haluaisi mutta taitaapi jäädä vain haaveeksi. Tuo possu oli kyllä ihan älyttömän ihana, näytti ihan pieneltä lelulta ja piti todella suloista röhkimistä kipittäessään lattialla ihmisten perässä. Sulatti kyllä kaikkien sydämen tuo pikkutoveri. Itse en silti possua ottaisi, siitä kasvaa aika iso, ei se enää puolen vuoden päästä ole tuollainen söpö pieni pallukka.


Käytiin sitten vielä äiskän kanssa Prismassa viemässä meidän blenderi sinne, sekun kerkesi jo tässä parissa kuukaudessa mennä rikki.. No, sain sitten uuden tilalle, mansikat ja mangokuutiot ovat juuri tuolla sulamassa, haluan koekäyttää tuon uuden blenderin heti! Prismasta tarttui muutakin matkaan... Äiti osti pikku rinsessalle kotiutumisvaatteet. Ovat niiiin suloiset nuo! En kestä! Kuinkahan paljon sitä tulee osteltua sitten vauvalle vaatteita... 

Mutta, siinä kaikki tällä kertaa. Nyt taidan mennä ottamaan rautapillerin ja surauttamaan itselleni pirtelöä. 

p.s Diskotoukalta terveisiä!