keskiviikko 4. toukokuuta 2016

kukkuu

Hengissä ollaan, yllätyittekö? En nyt ala hiljaiseloa tarkemmin selittelemään, sanotaan että kipeitä ollaan oltu ja Miia on taas, Onneksi tällä kertaa vaan nuhaa ja kuumetta, Noro-virus oli sen verran ikävä, että sitä en toivo meille enää koskaan. Yyh.. Alkaa jo vähän tympimään, miksei meillä olla koskaan terveitä. Plääh.

Tietokoneelle eksyin koska oli pakko harjoitella kirjallisia varten, perjantaina siis kirjalliset ja sen jälkeen enää inssi ja tadaa, tällä tytöllä on kortti. Kyllä helpottaa kaikkea!  Muutakin jännää on tapahtunut/tapahtumassa!


  • Musta tuli kummitäti yhdelle iki-ihanalle Olivia vauvalle! Voihan rakkaus!

  • Meille tulee maailman parhaat naapurit tällä viikolla! Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Kyllä odotan innolla! <3

  • Yks mun vanha ihana kaveri on tulossa käymään piiiitkästä aikaa kesällä! Tuskin maltan oottaa! Kolmen vuoden kuulumiset vaihdettavana! 
En ehkä kestä (taaskaan) sitä kuinka iso tyttö meidän neidistä on tullu! Vauhti on mahdoton ja suu käy, jopa siinä määrin että välillä on pakko pysähtyä, tuijottaa ja pyytää toistamaan. Sanoi esimerkiksi rakasta äitiään kakkapalliksi tässä yks päivä. Toivon että kuulin väärin. 

Kuvia ei taida keretä tähän postaukseen koska 1485 kuvan siirtäminen koneelle ketstää tovin jos toisenkin... Käytössä siis mun uus kone jonka sain synttärilahjaksi (helmikuussa) ja avasin tänään ekaa kertaa.. Hups! 

Vähän parempia kuulumisia laittelen joku päivä, ehkä, jos jaksan tai kerkeän. 

Palaillaan astialle

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Aargh arkea

Sillon kun tuntuu siltä, että arki potkii päähän, on hyvä istua alas ja miettiä kaikkia hyviä asioita.  Myönnetään, että viime aikoina on ollut taas tosi rankkaa. Huonosti nukutut yöt heijastuu suoraan mun hermoihin ja sitä kautta kaikkiin. Miehelle onkin tullut tutuksi mun naamani nurinpäin. Koko ajan, johtuen kaikestta. Neiti koettelee rajojaan ja uhmaa minkä kerkeää, mitään ei uskota ja itkua väännetään tosi helposti. Me molemmat. Oon kauhea stressikasa johtuen joulusta, matkasta, väsymyksestä ja ulkonäkö ällötyksestä. Sitä lomaa odotellessa, ihana ihana irtiotto tästä arjesta!

Onneksi mun elämässä on paljon paljon hyvää kuten

Mun ihana ihana taapero. Vaikka päivät on pitkiä ja usein hermot koetuksella, on silti kaikkein ihaninta tässä maailmassa seurailla neitokaisen touhuja. Niinkuin aamulla, kun kylpyankatt pääsivät aamu-uinnille. Neiti siis osaa avata ovet ja siellä se vessassa puuhaili omiaan. Huvitti suuresti, toki alkujärkytyksen jälkeen. Kaikkein parasta on kun oma pieni tulee halimaan ja pusutttelemaan. Päikkäreiden jälkeen on ihanaa, kun Miia kököttää hetken kainalossa keräämässä voimia.


No se mies. Vaikka osataan toistemme hermoja venyttää aika lahjakkaasti, niin en vaihtais. On se mua näinkin kauan katellut niin ehkäpä tässä näitä vuosia tulee vielä lisääkin.

Maailman paras Noora!  Tarviiko ees lisätä mitään?  Team mannapuuroa ja mansikkaa, aina! Pusi, pusi!!


Perhe. Koko perhe, sekä mun että miehen. Kyllä sitä vaan voi olla onnellinen, että on saanu näin ihanan perheen!

Lopuksi tahtoisin vielä kiittää kahvia. Kiitos että teet jokaisesta päivästä elämisen arvoista. Voisin ilmaista sen vielä laulun sanoin;

Sinä vain,
ei muut mua huomiseen saa  jaksamaan,
sinä vain,
mulle pystyt yksin voimaa antamaan
jne. jne.


Väsymys on paha. Sitä luulee olevansa niin hauska.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Voi hitsin vitsi

Voi järki nyt oikeesti, arvatkaapas vaan mitä tänään tein. No rikoin vahingossa lasin mun varapuhelimesta mikä mulla on koska iphonen näyttö on säpäleinä. Ei voi olla todellista. Puhelin on lentäny satoja kertoja, korjaan tippunut, sekä mun että Miian toimesta ja nyt, just tänään se päätti että fakka juu, mulle riitti. Puhelin siis vaan lipsahti mun kädestä, kopsahti lattiaan ja oikea alakulma on ihan säpäleinä. Raah oikeesti. Mulle ei vaan pitäis antaa puhelinta, se on vainaa joka tapauksessa, vaikka kuinka yrittäisin varjella. Noh mies sitten soitti ja pyysi ettimään iphonen raadon, vie sen huoltoon tänään. Tilas siihen jonkun sellasen lasin, että on todella epätodennäköstä että saisin sen rikki. Katsotaan onko tässä maailmassa Iidan kestävää puhelimen näyttöä.

Toivotaan vaan että saisin nopeasti tutun vanhan iPhonen käyttöön, saisin taas otettua kuviakin! Räpsisin mm. noista mun uusista jouluvaloista kuvia. Ja Miian maailman söpöimmistä villapaidoista ja legginseistä!


Saimpas juuri kuulla että rakas pikkuveljeni sai kortin, muhahahahaaaa käytän sitä niin hyväkseni! Se tarkoittaa myös sitä, että minun vuoro on seuraavaksi. Luette varmaan kohta paniikkipäivityksiä autokoulusta ja ajamisen kauheudesta. Äiti valmistaudu, ei taida olla mun opettaminen ihan yhtä helppo juttu kun veljen... 

torstai 3. joulukuuta 2015

Joulukuu

Huhhuh mitä pyöritystä ollut viime aikoina. Kyllä on rankka ralli tämä äitiys. Onneksi välillä pääsee huilimaan, eilen vietettiinkin parhaan ystävän kanssa terapiashoppailu ilta josta laitan kuvia jossain välissä jos muistan. Tuli osteltua parit joululahjat ja vähän sisustusjuttuja.. Materialismionnellisuus on paha paha...


Viime aikoina on siis ollut ongelmia nukkumisen suhteen. Sekä mulla että pikkuneidillä. Hampaita tekee, ylös ilmestynyt yksi lisää, tiedä häntä vaikka niitä puskisi muuallekkin! Öisin ollaan heräilty todella paljon ja neiti nukkuikin useamman yön meidän vieressä. Yhtenä aamuna heräsinkin siihen että Miia raahasi makkariin lautasta, oli ottanut hatkat sängystä ja minä se vaan iloisena jatkoin uniani. Sanomattakin selvää että olin erittäin nopeasti täysin hereillä. Minulle ongelmia on tuottaneet juurikin nuo heräämiset... Yöllä jos käyn lämmittämässä Miialle maitoa niin siinä samalla sitten "nopeasti laitan astianpesukoneen päälle ja vähän pyyhkösen tuota pöytää.." Siivoamisesta on siis tullut ihan ongelma mulle. Sitäkin avaan tarkemmin ehkä joskus. 

Käytiin Kotkassa silmälääkärillä eilen, vuoden päästä kontrolliin, Miialla siis karsastusta oikeassa silmässä, minulta peritty juttu. Lääkärisetä sanoi onneksi, että on erittäin epätodennäköistä että siitä mitään haittaa olisi koskaan, niin lievää oli. Eipä mullekkaan ole ollut haittaa juurikaan tuosta silmästä, mikäli nyt koulussa aamutunneilla joutui aina hieman keskittymään että sen katseen sai tarkennettua taululle, jos sai silloinkaan. 

Arki rullaa samaa rataa. Nähdään kavereita ja himmaillaan. Miia sotkee, äiti siivoaa. Halitaan, pusutellaan, kiukutellaan ja kiipeillään. Kopsis kopsis kuuluu aina välillä. Lapseni on apina, varmaan isän puolelta perittyä, heh heh.  

Joulukuukin alkoi salakavalasti, kohta on jo joulu ja reissukin sieltä lähestyy kovaa vauhtia. Joulustressiäkin alkaa jo kovaa vauhtia pukkaamaan, listoja ilmestyy pöydälle vähän väliä. On joululahjalistaa, kauppalistaa, to do-listaa ja muita mukavuuksia. Ei siinä, joulu on ihanaa aikaa, tänään aamupuuroa keitellessä kuunneltiin ekat joululaulutkin. Rakastan lahjojen antamista, pakettien väsäämistä ja muuta näpertelyä, aika on vain se mitä ei oikein meinaa näihin kaikkiin olla. Käsi sydämellä vannon, että yritän parhaani mukaan saada joulukortit väsättyä ja lähetettyä. Mutta ajatus on tärkein eiks niin??


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kukkuluuruu

Heippa hei taas pitkästä aikaa! Päivät menee hujauksessa samoin kuin viikot (yhyy miksei aamut mene kanssa yhtä nopeasti) joten en ole taaskaan kerennyt täällä roikuskella. Viimeksi kun yritin päätti pikku neiti sammuttaa koneen ja enpä jaksanut sitten enää käynnistää. Miehen konella näitä naputtelen koska en ole edelleenkään löytänyt tai jaksanut käydä ostamassa läppäriin uutta piuhaa... Laiska minä!


Meillä on ollut vaikka kuinka puuhaa tässä. Ollaan nähty vauvatreffien merkeissä ihania mammoja ja ihania kummeja ja ihania kaikkia! Täytyy kyllä taas hehkuttaa sitä kuinka mulla on maailman paras tukiverkostoympärillä, pusi pusi te kaikki ihanat! 


Ettei nyt ihan söpöilyksi mene niin siinä mun naama. Kääk tota tukkaa. Oon jo jonkin aikaa miettinyt ja pyöritellyt että mitä teen tolle karvareuhkalle. Jos sanon parturille, että ottaa huonot pois niin voipi olla että joudun ostamaan ittelleni kaljun kiillotus värmeet. Oon ihan tosissani. Noh, hiukset onneksi kasvaa aina takasin joten voi olla että päräytän ja leikkautan aika lyhyeks, sen näkee sitten kun pääsen jonkun ammattilaisen käsiin.


Tässä paras kuva minkä löysin facesta mun lyhyemmistä hiuksista. Täytyy jostain metsästää noita kuvia ja miettiä vielä. Vaikka se tukka takasin kasvaakin nii kyllähän se hieman itkettää leikkauttaa lyhyeksi kun tota pituutta on ihan kiitettäväti nykyään.


Ollaan nautittu näistä syksysäistä nyt ja yritetty ulkoilla mahdollisimman paljon. Aina välillä kun meno yltyy hurjaksi on pakko lähteä ulos ennenkuin koko kämppä on maantasalla. Meitä huvitti kauheasti Nooran kanssa yksi päivä, kun Miippu toi Nooralle kenkänsä ja pyllähti maahan ojennellen kintujansa. Kun kengät olivat jalassa löytyi bvielä huivi jonka neiti heitti kaulaansa ja kipitti ulko-ovelle. No pakkohan se oli lähteä ulos kun niin kauniisti meitä komennettiin. Hassu typykkä.

Nyt heräsi neitokainen eli täytyy tulla jatkamaan näitä jorinoita toiste! Ihanaa syksyä kaikille!

maanantai 12. lokakuuta 2015

syksy juttuja

Syksy toi tullessaan ihanat säät! On kyllä ollut niin ihanan aurinkoista ja ollaankin ulkoiltu ihan urakalla ! Tämä postaus onkin aikalailla tälläinen kuva pläjäys! Harmittaa että on tullut otettua niin vähän kuvia nyt, mutta tämän hetkisen puhelimen kamera on mitä on. 












Siinäpäs oli muutamia otoksia. Olen kerrassaan rakastunut tuohon miian talvihaalariin, yllättäen oli pakko se saada kun sen henkasta bongasin! 

Tällä hetkellä meillä ollaan vähän kipeitä... Viime yö oli aikamoinen kun ei suostunut neiti nukahtamaan omaan sänkyyn joten säälin pientä yskijää ja otin viereen. Virhe. Yö oli levoton koska neidistä kaikkein paras paikka nukkua olisi ollut minun naamallani. Noh, toivotaan että tervehtyisi nopeasti niin helpottuisi taas kaikkien elämä! 

Kävimpäs muuten viikonloppuna nukkumassa hieman univelkoja pois ihanalla Nooralla ! Oli ihana ilta! Syötiin, juotiin teetä, katsottiin Vain elämää ( Maija Vilkkumaa I love juuu) ja katsottiimpa vielä hömppäleffakin ja juteltiin kaikesta! Ah ihanaa! Miehen mukaan koko ilta oli kidutusta mutta pitäkööt mies mielipiteensä! Hyvään saumaan kävinkin nukkumassa koska kun pääsin kotiin niin täällä odotti siistin kämpän lisäksi kipeä lapsi. 

Näihin kuviin näihin tunnelmiin! Jatkamme Marican kanssa päivää kahvin merkeissä ;---)

tiistai 22. syyskuuta 2015

Miia 1v

Tapani mukaan päivittelen juttusia taas hieman.... myöhässä. Meillähän siis juhlittiin pikku neitiä jo 3.9 mutta jostain syystä saan vasta nyt aikaiseksi jakaa juhlapäivän teidän kanssanne! 


Tarjottavina meillä oli kakkua (minun ja Nooran taidonnäyte) kahta erilaista suolaista piirakkaa, cake popseja ja vaahtiksia, juustonaksuja, sekä pienemmille vieraille vesimeloonia, pensasmustikoita ja mansikoita. Olen ylpeä itsestäni koska väsättiin kaikki itse. Tuhannesti kiitos vielä maailman ihanimmalle Nooralle joka oli mukana leipomassa, panikoimassa ja ideoimassa!



Siinä viellä kuvaa perkeleistä nimeltään kakkutikkarit. Meinasi jo tulla noiden kanssa epätoivo kun eivät meinanneet pysyä tikuissaan, mutta onneksi mulla on aika fiksu (rakennus)mies joka osasi ehdottaa vaahtokarkkeja tukirakenteeksi. Olivat kyllä niin söpösiä nuo kakkutikkarit, että olivat kaiken sen vaivan arvoisia!


Siinä päivänsankari ryöstösaaliinsa kera! Aika röyhkeästi oli vienyt kummin kädestä ja kirmannut karkuun. Herkkusia syötiin siis aikalailla, mutta kerran vuodessahan ne synttärit vain ovat!




Kuvassa väsynyt päivänsankari. Oli kyllä kivat juhlat ja lahjaksi saatiin mm. peitto ja tyyny muumipussilakanoilla, leegoja, lahjakortti lelukauppaan ja lupaus haalarista ja kengistä. Nekin on tosin jo ostettu, niistä lisää myöhemmin.

Kiitos vielä kuvista Elinalle! 

Harmittaa vähän että postaus tulee näin myöhässä ja on vain pintaraapaisu.  Muita kuulumisia yritän postailla mahdollisimman pian! En tosin lupaa mitään ;)